Kasvit

Oon siirtäny herätyskellon kauemmas sängyst, ettei aamu löytäis mua niin helposti. Kastelen edelleen kasvit joka torstai, vaikken tiiä kenelle niitä pidän hengis. Naapuri tervehtii, nyökkään takas, molemmat tyytyväisii, ettei tarvii puhuu. Päivät menee ku ostoskärryt alamäessä, jonnekin ne liikkuu, en vaan ohjaa suuntaa. Kyllä kaikki järjestyy vielä, niin mä sanon ku valo jää päälle eteiseen. Kyllä kaikki järjestyy vielä, kuin joku ois luvannut sen mulle. Kyllä kaikki järjestyy vielä, vaikkei kukaan tunnu tietävän miten. Kyllä kaikki järjestyy vielä, toistan sitä ettei tulis liian hiljasta. Pidän takkii tuolin selkänojalla, niin ku oisin lähössä kohta johonki. Puhelin värisee joskus taskussa, ja puolet kerroista se olen minä itse. On helpompi puhuu säästä ku vuosista, helpompi luvata ku selittää. Tyhjät parkkipaikat keskellä yötä rauhottaa, niillä ei oo kiire mihinkään. Ehkä en odota ihmettä enää, ehkä odotan että lakkaan odottamasta. Ehkä tie ei vie minnekään erityiseen, ja sekin ois enemmän kuin tää. Kyllä kaikki järjestyy vielä, Kyllä kaikki järjestyy vielä, niin mä sanon ku valo jää päälle eteiseen. Kyllä kaikki järjestyy vielä, kuin joku ois luvannut sen mulle. Kyllä kaikki järjestyy vielä, vaikkei kukaan tunnu tietävän miten. Kyllä kaikki järjestyy vielä, toistan sitä ettei tulis liian hiljasta. Mä en oikeestaan tiedä mitä tarkottaa, kun sanotaan että kaikki järjestyy. Ehkä se ei tarkota sitä, että ongelmat katoaa. Ehkä se tarkottaa vaan sitä, että jonain päivänä herää eikä ajattele niitä ensimmäisenä. Kyllä kaikki järjestyy vielä... ------------------------- Plants I've moved my alarm clock farther from the bed, so the morning won't find me quite so easily. I still water the plants every Thursday, though I don't know who I'm keeping them alive for. The neighbor says hello, I nod back, both of us happy we don't have to talk. The days roll on like a shopping cart downhill, they're going somewhere, I just don't steer the direction. Everything will work out eventually, that's what I tell myself when the hallway light stays on. Everything will work out eventually, like somebody promised it to me. Everything will work out eventually, even though nobody seems to know how. Everything will work out eventually, I keep repeating it so it won't get too quiet. I keep my jacket draped over the back of a chair, like I'm about to leave for somewhere any minute now. Sometimes my phone vibrates in my pocket, and half the time it's me reaching out to myself. It's easier to talk about the weather than the years, easier to make promises than explain. Empty parking lots in the middle of the night are comforting, they're not in a hurry to get anywhere. Maybe I'm not waiting for a miracle anymore, maybe I'm waiting to stop waiting. Maybe the road doesn't lead anywhere special, and even that would be more than this. Everything will work out eventually, Everything will work out eventually, that's what I tell myself when the hallway light stays on. Everything will work out eventually, like somebody promised it to me. Everything will work out eventually, even though nobody seems to know how. Everything will work out eventually, I keep repeating it so it won't get too quiet. I don't really know what it means, when people say everything works out. Maybe it doesn't mean that the problems disappear. Maybe it just means that one day you wake up and they're not the first thing on your mind. Everything will work out eventually...